Tehtiin, jo perinteiseksi tullut, marraskuun uistelureissu Jupon ja Kapon kanssa. Lauantai uisteltiin hämärästä hämärään ja tänään tehtiin muutaman tunnin pikapisto järvelle. Lopuksi nostettiin laituri ja vene kuiville odottamaan enskesän seikkailuja.
Lauantai oli kalantulon kannalta tosi nihkeä. Yhtään taimenta ei käynyt veneessä kokopäivänä. Puolenpäivän maissa saatiin pulska ~45cm järvilohi, joka laskettiin kasvamaan. Sitten oli taas liiankin pitkään hiljaista, kunnes iltapäivällä ihan uusilta mestoilta tapahtui ihmeitä. Jupon ohjatessa venettä miun jaloissa ollut potkurivirtavapa rupesi pomppimaan vinhasti. Ennen kuin kerkesin kaapata vavan käteen, oli vastapeluri esitellyt itsensä jo useaan otteeseen. Nyt oli pareman kokoinen järvilohi ottanut SYP:iin kiinni. Kalan väsyttelystä ei voi puhua, sillä kala väsytteli itse itsensä hyppimällä ilmaan, kuin Lärppä Ilveksen-yökerhon pöydällä. Lohen haavitseminen onnistui ilman dramatiikkaa ja Kapo pääsi viimein kylvämään visakoivupampun ilosanomaa. Pituutta lohella oli 60cm ja painoa 2,6kg. Oli kyllä mukava saada välillä järvilohia siiman jatkeeksi ja huomata kuinka eritavalla lohet ja taimenet käyttäytyvät siiman päässä. Lohet tuntuvat olevan enemmän ilmassa kuin vedessä, taimenten keskittyessä enemmän syöksyilyyn.
On ne komeita! Komeita ne on!
Tämän päivän uistelusta jäi käteen ”levyykulku” tyyli, jossa keskitytään vain hotspottien uisteluun. Siirtymät paikkojen välillä mennään uisteimet perässä puoliliukua. Saattoi muut uistelijat hiukan ihmetellä meijän touhua, kun vedeltiin siirtymiä vavat solmussa hirveetä kyytiä. Kalojakin saatiin jokunen nolkki. Puoliltapäivin karautettiin vene mökkirantaan, siivottiin mökki, nostettiin laituri talviteloille ja nostettiin vene Lintusalmesta Sabinan perään.
Jees. Kiitoksia ukoille seurasta ja veneen nostoavusta.
Uistelukausi on pulkassa. Saldona 6kpl otettavia kaloja. Se on noilla uistelumäärillä oikein mukava saldo, vielä kun viisi suurinta oli 60cm tai yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti