Blue Mountains

Karattiin hetkeksi poi Sydneyn sykkeesta ja tehtiin kahen yon pikapisto Blue Mountainsin kansallispuistoon. Tama miljoonan hehtaarin kokoinen alue koskematonta eramaata on aivan Sydneyn kupeella.

Hypattiin torstai aamuna junaan ja polkaistiin Blue Mountaisin isoimpaa kaupunkiin (jotakuinkin Kerimaen kokoiseen kylaan) Katoombaan. Lahes koko kahden tunnin junamatkan ajan ikkunan takana vilisi vain lahiota lahion peraan. Ei tiedetty yhtaan mita talta "kansallispuistolta" odottaa. Hostelliltamme saatiin kartta kateen ja ohjeistus, etta 20min katua eteenpain ja sielta pitaisi alkaa Wilderness (loputon eramaa).

Iltapaiva meni nopsaan ruuanlaitossa ja "kaupunkiin" tutustuessa. Ilalla paatettiin lahtea katsomaan mita sielta tien paasta oikein loytyy. Aurinko alkoi jo laske, kun me saavuttiin paamaaraamme. Maisema, joka avautui eteemme on vaikea sanoin tai kuvin kuvata. Tien paassa on nakoalatasanne, josta on usen sadan metrin pystysuora pudotus kielekkeelta alas kanjoniin ja eramaahan, joka jatkuu silmankantamattomiin. Pelkkaa tiheaa, jattimaista, koskematonta metsaa seka punaruskeita vuoria siella taalla kohoamassa vihrean meren keskelta. Toisella puolella aurinko laskee vuorten taa pilvettomalta taivaalta valaisten toisella puolella olevat kolme kalliopilaria (The Three Sistetrs). Arvatkaa vaan kuinka Nooran kamera rapsyi seuraavat puolituntia. Pakko sanoa, etta ensi vilaisu tasta maisesmasta ei unohdu koskaan. Rajan, missa nykymaailma ja asutus loppuu ja taydellinen eramaa alkaa, voi piirtaa viivalla.

Three Sisters.
Eramaa.


Four Sisters.

Seuraavana paivana tutustuttiin tahan ikivanhaan alueeseen hiukan lahemmin. Kielekkeen lahiymparistossa risteilee useita kavelypolkuja. Me laskeuduttiin portaikkoa alas kanjoniin ja

kavelveltiin muutama kilometri kielekkeen toiseen paahan( Dardanelles Pass walk ja Federal Pass walk). Otettiin kyyti ylos hiukan vuoristorataa muistuttavalla laitteella (scenic railway) ja kaveltiin kielekketta pitkin(Pirnce Henry Cliff walk) takaisin lahtopisteeseen. Paivakavely vei meilta noin 5 tuntia. Tieto austraalian myrrkykaarmeista sain Nooran "hiukan" varuilleen ja puskan rapina laukaisi kerran ilmoille palosireeniin verrattavan kiljaisun (rapinan aiheuttajaksi paljastui 10cm korkea lintu). Kielekkeen paalla meno rennompaa, polku oli helppokulkuinen ja maisemat hienot.

Lepotauko Cliffilla

Blue Mountaisin ilmasto oli meille pienoinen yllatys. Vaikka aurinko paistoi molmpina paivina pilvettomalta taivaalta, niin ilma varsinki varjossa oli kolea. Tuuli muistutti, jopa Suomen syksya, mutta samalla aurinko lammitti mukavasti.



Bush walkers Noora ja Juho.