Viimeinen viikko

Vikaviikko ja tunnit matelee. Viikonloppuna tallustelin keskustan kaupoissa ja koitin saada ajan kulumaan. Paikallisessa ostoskeskuksessa oli Rosa Bandet Lördag-tapahtuma ja laulamalla karaokea lahjoitti rahaa rintasyövänvastaiseen kamppanjaan. Ei riittäny pokka, joten päädyin ostamaan rintamerkin, taas. Mutta siinä huomas että nää ruotsalaiset on kyllä paljon avoimempia kuin suomalaiset; karaokekopilla oli jonoo koko päivän. Ja ihan kauheen kuulosta suurimmaks osaks. Mutta viihdyttävää. Ja rohkeeta, ainakin miun mielestä.

Siinä kahvilla istuskellessani mietin että vaikka näin naapurimaat ollaan ja monella tapaa hyvin samanhenkiset kansat, niin kyllä ruotsalaiset on ihan jotain muuta! No ensimmäisenä tietty tää ulkonäkökeskeisyys. Ykköset päällä aamusta iltaan. Hyvähän se on kattoo peiliin ennen ku ulos lähtee, mutta rajansa silläkii. Meikkaavat jopa jumppaan. Viisaampiani osuvasti siteeraten; "Finska flickor sminkar som svenska grabbar". Allekirjoitan tuon täysin.

Ja se rusketuksen määrä. Olen kuin avaruusolio täällä valkoisen hipiäni kanssa. Mutta katsotaan kumman iho roikkuu jo 30-kymppisenä!

Johtuneeko sitten siitä meikin ja rusketuksen määrästä, mutta estottomia tosiaan tuntuvat olevan. Tanssitunnilla, tanssitaidosta riippumatta, jokainen antaa mennä ihan täysillä. Ja jumpassa... Jos suomessa jumpanohjaaja kysyy että miten menee, niin salista saattaa kuulua pari vienoa tuhahdusta. Mutta täällä ihmiset oikeesti huutaa; BRA! Ja ei oo ollenkaan harvinaista että joku kiljasee ilosta kesken sarjan ihan vaan tsempatakseen kaikkia 100% suoritukseen. Ihan huippu tunnelma ja sitä tuun kaipaamaan varmasti suomen jumpissa!

Kaikenkaikkiaan tää 4 kuukauden ruotsieristys on ollut hyvin silmiäavaava ja kasvattava kokemus. Kynnys puhua ruotsia on lähes tulkoon kadonnut. Itsestäni oon löytänyt sellaista henkistävahvuutta, jota en edes tiennyt omaavani. Sekä roppakaupalla lisää itsenäisyyttä! Sekä itsevarmuutta, jonka toivon seuraavan minuu suomeen asti! Ja taas ilokseni oon huomannut että täysin tuntemattomat ihmiset osaavat olla todella ystävällisiä ja auttavaisia kun vaan uskaltautuu apua pyytämään. Kyllä täällä maailmalla pärjää :)