Järvelle pääsin kello 14 aikoihin. Ensimmäinen puolituntia meni hiljaisissa merkeissä, mutta sitten alkoi tapahtumia tulla mukavaan tahtiin. Ensin pakitti rannanpuolen plaanari oikein mukavasti, mutta kala ei tarttunut. Pikkasen siinä vaiheessa harmitti, sillä se olisi ollut syksyn ensimmäinen kunnon taimen. Seuraavan parin tunnin aikana kävi veneessä muutama alamittainen taimenennulikka.
Jossain vaiheessa rupesin tarkkailemaan plaanaria, että laahaako se hiukan? No ajattelin tarkistaa vavan ja rupesin kelaamaan siimaa sisään. Joku pienihän siellä tuntui olevan, kerran pärskäytti pyrstöllä pintaakin. Pari metriä ennen venettä kala näyttäytyi ensimmäisen kerran ja osottautui n 2kg taimeneksi. Ajattelin vetää kalan sukkana haaviin, kun ei se oikein hanttiinkaan laittanu. Nätisti tulikin ihan haavinvanteelle asti, jostain kala taikoi vielä voimia ja kääntyi viimesen kerran… Siinähän se sitten irtosi ja meni menojaan! Kurjuuden maksimoimiseksi sotkin vielä kolmen vavan siimat kunnon sopalla.
En lannistunut vastoinkäymisistä vaan jatkoin uistelua mukavassa syyssäässä. Taas oli puolisentuntia ihan hiljaista, kunnes hiekkaniemen kupeella rannanpuolen plaanaria taas vietiin. Nyt pysyi kala kiinni ja pääsin väsyttelemään selvästi vauraamman oloista kalaa. Väsytys sujui ilman suurta dramatiikkaa ja lopulta veneenpohjalla lepäsi tasan 60cm taimen. Voin sanoo, että fiilikset oli kohtalaisen hyvät. Päätin kääntää veneen saman tien kohti mökkirantaa, sillä suuri poltteita ei enää ollut. Kotimatka meni mukavasti kalaa kuvatessa ja maisemakuvia näpsiessä.
Jo noin puolikilometriä ennen mökkiä rupesin kelailemaan siimoja ylös, vaikka normaalisti uistelen ihan omaan rantaan asti. Viimeistä siimaa sisään kelatessa uistin pysähtyi kuin seinään ja plaanari pakitti iloisesti. Kala otti tosi nopeaan uittoon, sillä miulla oli veneen vaihe päällä ja kelasin uistinta sisään täyttä vauhtia! Tiesin heti, että taas on hyvä kala kiinni… Sain aika nopeasti plaanarin vedestä, mutta sitä irrottaessa kala riuhtaisi kunnolla ja sinne meni plaanari kalan silmille. Taimen oikein riemastui kuonon eteen tulleesta plaanarista ja tarjoilikin peräjälkeen neljä komeaa loikkaa. Otin veneen vapaalle ja rauhoittelin tilannetta. Muutaman kunnon syöksyn jälkeen kala väsähti ja sain sen kammettua haaviin. 64cm pitkä, selvästi edellistä kalaa pulskempi yksilö oli kohdannut papittajansa.
Rantaan päästyäni kamat kasaan, luupää tulille ja kotia kohti. Kotona virallinen punnitus kertoi kaloille painoksi 2,3kg ja 3,1kg.
Kaikki isommat kalat ottivat samaan harmaaseen kalannahalla päällystettyyn omatekeleeseen.
1 kommentti:
Onpa hieno uistin veli! Leena-sisko
Lähetä kommentti