Vietettiin kolme helteista paivaa Wairau joen ylajuoksulla teltaillen ja kalastellen. Ei oikein oltu varmoja saatiinko telttailla siella, mutta ei meita sielta ainakaan haadetty poiskaan. Teltan lahistolta loyty kaikkee mielenkiintoista, kuten savukranaatti ja hylsyja. Siina lahella oli nimittain Uuden-Seelannin ilmavoimien leiripaikka... Mutta asiaan.
6.2.09
Lahdettiin kalastelemaan jokea leirilta ylavirtaan. Heti leirin ylapuolisella poolilla tormattiin kunnon paivankorento hatsiin. Kaloja pinto jokapuolella, mutta suurin osa niista tuntui olevan pienia, n.40cm pituisia nassikoita. Joukosta loytyi myos yksi +60cm taimen, joka pintoi lahes lakkaamatta. Yritin koukuttaa sita varmaan tunnin, aivan turhaan! Ei kelvannu miun perhot... Paiva oli muutenkin aika hiljainen kalojen suhteen. Haavi ei kastunut paivan aikana kuin kerran ja sekin siita, kun Noora yritti haavita silla kivenkolossa lymyavaan ankeriasta... Katkotin mie tosin yhen kerran siimat kunnon kalan kanssa. En kerenny a:ta sanomaan, kun se oli jo kiertany kiven, hyppas ja... Toisen paremman kalan sain viela nousemaan pinturiin, mutta tartutus ei onnistunut. Iltapaiva kaveltiin ylavirtaan pain useampi kilometri, mutta ei onnistuttu pongaamaan ainuttakaan kalaa. Paluumatkalla leirille harhailtiin hetki keskella armeijan esterataa. Noora ois halunnu kokeilla millasta on olla intissa, mutta katsottiin paremmaks jattaa se kokeilu valiin... Mitenkohan Seelannin armeijan porukat ois tuumannu, jos ois loytany kaks suomalaista tetsailemasta heidan esteradaltaan?!
7.2.09
Mie poltin edellisena paivana kaulani helteessa, joten sain kantaa Nooran kaunista pinkkia huivia kaulassani koko paivan. Eli, jos kuvissa vilahtelee miun kaulassa pinkki huivi, niin en ole vaihtanut tyyliani vaan se on ihan olosuhteiden pakosta ;).
Lahdettiin poikkeuksellisesti leirilta katsoen alavirtaan pain kalaan. Kaveltiin aina Poolin alapaahan ja tutkailtiin pooli ylavirtaan pain ja jatkettiin matkaa. Ekasta varteenotettavasta poolista loytyi heti kunnon taimen aivan rannan tuntumasta. Vetta kalan paalla oli korkeintaan 30cm, mutta se ei tuntunut kalaa haittaavan, vaan se ruokaili ohi lipuvilla nymfeilla. Perhoksi valitsin Peurankarva siipisen emergentin #14 koossa. Eka heitto osui nappiin, tartutus ja vasytyskyn onnistui ongelmitta ja pulska 60cm naarastaimen sujahti haavin pohjalle. Muutama kuva kalasta ja kala takaisin kasvamaan. Noorakin kokeili vaihteeks kalastamista ja karkuuttikin melkein heti kalan nymfista.
Tassa on Nooran ottama hyppy-kuvasarja
Seuraavalla poolilla meita kohtasi positiivinen ongelma. Kaksi mukavan kokoista taimenta hengaili perakkain noin metrin valein ihan paavirran reunassa. Miten saisin alemman kalan napattua siten, ettei ylempi saikahtaisi?!
Aloitin alemmasta kalasta ja tokalla heitolla se nousi emergentiin, mutta ei tarttunut. Yritin viela tovin alempaa kalaa, mutta se ei enaa kiinnostunut pintureistani. Otin kelalta metrin lisaa siimaa ja tarjosin perhoa ylemmalle kalalle ja se tarra kiinni perhoon kuin sika limppuun. tiukkkaa vaantoa, muutama komea loikka ja 57cm taimen lepaili haavissa! C&R
Hyva fiilis.
Kahlasin takas pelipaikoille kattomaan miten alempi kala jakselee. Siina se soi kaikessa rauhassa vaikka ylapuolen asukas oli viisi minuuttia aikaisemmin hyppinyt henkensa edesta. No pinturia nenan eteen ja taas kelpasi. Ei tarttunut vielakaan, piru vie!! Jatkoin yrittamista perhoja vaihdellen. Lopulta pieni paikkariperho kelpasi, mutta ei kyseiselle kalalle. N. 35cm taimenen nulikka nousi aivan isomuksen vieresta ja otti perhon. Kala jolle perho oli tarkoitettu otti tasta kauheat pultit ja ajeli kiinniollutta pikkutamaania ainakin minuutin ympari poolia. Tosi jannaa vasytella, kun siimanpaassa liikkuu kaksi taimenta yhden sijaan. 100 metria tasta poolista alaspain oli toinen hyvan nakoinen pooli. Sieltakin loytyi virran sivusta taimen. Pinturi toimi taas ja 57 senttinen taimen naki haavin pohjan.
Taimen hyppaa ja mie vasyttelen pinkissa huivissani.
Tassa vaiheessa oli paivaa kulunut vasta muutama tunti, mutta paivan kalatapahtumat oli jo kasitelty. Kaveltiin jokea monta kilsaa alavirtaan, mutta ilman minkaanlaista tulosta. Vaikka kalatapahtumat loppuivat tahan, viihdytimme (Noora ainakin) itseamme muulla tavoin. Joki-uiskentelua ja maisemakuvausta.
Iltapaivalla kalat tuntuu yleensakkin olevan vaikeampia huomata. Aamupaivallla aurinko paistaa paremmasta kulmasta ja kalat on helpompi spotata.
Ilta oli tosi lammin ja saatettiin istua leirissa kuunvalossa (ilman Sandfyta) pitkalle yohon.
8.2.09
Lahdettiin aamusta ruokakalan "hakuun". Kalastettiin samoilla pooleilla mista eiliset kalat tuli. Kaveltiin suoraan alimmalle poolille ja aloteltiin kalastus. Yritin pongata penkan paalta taimenia ja sanoin Nooralle, etta etsii pintovia taimenia. Salla vastaranann virrassa losahti oikein kunnolla. Sinne siis!
Kala loytyi ja eka heitto osui ihan nappiin. Mutta kala ei noussut emergenttiin. Mitas mitas??? Toinen heitto samaan kohtaan ja paluu arkeen, kala kiinni. Kymmennen sekunttia kela sirisi lakkaamatta ja mie juoksin perassa. Sitten se paatti kiertaa levatukon ja irrota. Tais olla iso...
No siita ei tullut ruokakalaa, mutta poolin ylapaasta loytyi toinen ehdokas. Eiliselta tuttu "perhonsylkija". Sama kaava toistui taas, ekalla heitolla kala nousi mutta ei tarttunut perhoon. Yllari! Talla kertaa en antanu niin helpolla periks. Kokeilin varmaan 10 eri perhoa ja viimein kalan hermo petti ja se otti CDC-paikkariin. Nyt tarttu! Hurjaa menoo ympari poolia ja se H_ _ O karkas koskeen ja mie perassa. Mitas sitten taaphtu. Ei katkennut siimat vaan koukku ja kala meni menojaan.
Ei annettu periks. Kahlasin yli ja etsin uutta kaalaa. Ei tarvinnut edeta kuin 5 metria kun uusi medaljonki-ehdokas loytyi. Tutun kaavan mukaan ekalla heitolla paa nousi pintaan, mutta ei tarttunut. Perhojen vaihtelua...kalan hermo petti... karkas koskeen....mie perassa... MUTTA tallakertaa onnistuin kampeamaan 57 senttisen ruokakalan haaviin. Verestin kalan ja lahdettiin samoin tein kiidattamaan kalaa pois kuumuudesta (35 asettta lamminta!!!).
Ruokakala
Unelma pooli!
Bongasin matkalta viela yhden taimenen, jote Noorakin kokeili muutaman heiton verran ennen kuin perhot kiinni puussa ja vapa vaihtui kameraan. En saanut kyseista kalaa tarttumaan, mutta jostain ilmestyi toinen taimen ja tarttui perhoon. Vasytyksesta meinas tulla katastrofi, kun siima kiertyi kelan kammen ympari ja kalan syoksyessa alavirtaan miun ote lipesi. Vapa jatkoi matkaa kohti alapuolista koskea. Mie naytin pesapalloilijan geenejani ja koppasin vavan ennenkuin mitaan pahempaaa kerkesi tapahtua. Tassa vaiheessa akala oli jo pitkan matkaa koskein alapuolella ja irtosi melko nopeasti taman jalkeen.
Sinne mant vapa!
Aika tapahtumarikas aamu. Purettiin leiri nopsaan ja kaytiin snorklaamassa joessa. Aika pirun kylmaa vetta.
Ajettiin iltapaivaksi Blenheimiin ja kalan paistoon.
Juho
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti