3.1.2009
Vaelluspaiva. Kaveltiin ST Arnaudin kylasta Rotoriti jarven rantoja pitkin Traves-joen ylittavan riippusilklan tuntumaan ja leiriydyttiin sillan lahettyville. Kaveltiin yhteensa n.5h helppokukuista polkua.
Illalla oli pikkasen paastava viela kalaan. Leirin lahella oli kolme hienoa poolia, joita lahdettiin katsastamaan. Kaksi ylinta poolia ei tuottanut saikahtaneita kaloja kummempaa tulosta, mutta alimman rantaan tetsatessani huomasin veteen kaatuneen puunrungon edessa matalan riutan kupeella ruokailevan ison taimenen. Toimintasuunnitelmaksi valittiin, etta Noora meni tahystysasemiin pienen pensaan taakse ja mie jatkoin tetsaamista alavirtaan kalastus asemiin. Sidoin Perukkeeseen indikaattoripinturiksi #12 Humphyn ja alaperhoksi kuulapaalla varustetun nymfin. Kaksi ensimmaista heittoa jai lyhyiksi ja olin aika varma, etta taimen oli jo saikahtanyt miun sohimista. Kolmas heitto laskeutui onneksi natisti kalan kuonon eteen ja samantien iso suu ilmestyi pinnalle ja imaisi pinturin. Maltoin odottaa hetken ja tein vastaiskun. Kala kiinni ja ISO! Vasytys sujui aika helposti ja ilman ongelmia, tosin taimen ei meinannut mahtua millaan haaviin. Lopulta sain kammettua taimenen haaviin ja Uuden-Seelannin eka pinturi taimen oli tosiasia. Ja kokoakin oli ihan riittamiin Pituus 69cm ja painoa varmaan 3,5kg paikkeilla. Pikkasen oli hyvat fiilikset! Vapautettiin kala, kun olisi ollut aivanliian iso meidan ruuaksi. Lopeteltiin illan kalastelut siihen poolille.
Hymy herkassa. 69cm taimen hetki ennen vapauttamista.
4.1.2009
Kalastettiin koko paiva leirista ylavirtaan aurinkoisessa ja helteisessa kelissa. Noorakin otti vavan mukaan ja ekalla heitolla otti taimen kiinni Nooran tarjoamaan nymfiin. Elamaa suuremnpien mokauilujen (mie siis mokailin ei Noora) jalkeen siimat poikki haaviamis vaiheessa ja kala karkuun.
Kalasteltiin parituntia ilman kalahavaintoja, kunnes mie sain 45cm kirkkaan taimenen nyfilla. Tasta kalasta valmistettiin maukas iltapala nuotiolla. Tassa valissa pideltiin tunnin ruokatauko ja ihailtiin maisemia, jotka tosiaan oli ihan mahtavat. Ruokatauon jalkeen sain viela toisen 49cm taimenen C&Rm, jonka kanssa taas mokailin haaviamisessa oikein urakalla. Mutta onneksi haaviin tarttunut sivuperuke katkesi solmusta, eika katkaissut paasiimaan...
Seuraavasta todella hienosta poolista karkuutin viela mukavan kokoisen kalan nyfista. Noora paasi yrittamaan nattia ruokailevaa kalaa, mutta saikytti kalan tiehensa. Mie bongasin poolin ylapaasta matalasta virrasta taimene ja heitin perhot sille. Heti kun pinturi laskeutui sen eteen nousi kala ja imaisi perhon natisti kitaansa. Vasytys sujui ilman ongelmia ja kohta tasan 60cm taimen lepaili haavissa. Yllatyksekseni kalan suusta ei loytynyt pinturia vaan perukkeen paassa ollut nymfi! Ilmeisesti kala oli ottanut seka nymfin, etta pinturin ja pinturi oli irronnut vasytyksessa.
60cm taimen ja perus hymy.
Mie lopettelin kalastukseni siihen, mutta Noora karkuutti viela ylemmasta poolista Taimenen nymfista. Lahdettiin kavelemaan takaisin leirille pitkan kalastus paivan paatteeksi.
Illalla Noora kavi kuvaamassa ja mie kavin kattomassa evening risea(pintakaynteja). Nain pari ok kalaa pintomassa, mutta en saanut niita ottamaan.
5.1.2009
Jatkettiin kalastusta siita mihin eilen jaatiin. Monta poolia kalasteltiin ilman tulosta. Lopulta huomasin taimenen eraan nivamaisen poolin rantamatalassa. Onnistui tartuttamaan kalan pinturilla, mutta taimen syoksyi alapuoleiseen koskeen ja meni menojaan. Heti peraan Noora tartutti nymfiin pirtean taimenen. Parin hypyn ja onnistuneen haaviamisen jalkeen maalle nousi 46cm pulska taimen. Hymy oli neidilla herkassa! Kala paatyi illan kalakeiton paaraaka-aineeksi.
Noora ja ensimmainen Seelannin taimen.
Pidettiin tassavaiheessa ruokatauko puun varjossa, kun auringon paahteessa oli niin kuuma.
Tauon jalkeen aloitettiin kalastus ylpuolisella poolilla, joka naytti vahintaakin hienolta. Noora paikallisti poolin keskelta kookkaan taimenen, joka ruokaili pinnalta. Paasin yrittamaan kalaa, mutta hommaa vaikeutti 45cm taimen, joka otti perhon kesken ison taimenen harnaamisen. Kun tasta taimenesta oli paasty eroon(vapautettu) heitin siimat isomuksen silmille ja se otti valittomasti hatkat. Ooteltiin epatoivoisesti hetki ja ihme kumma taimen palasi ruokailemaan 5 minuutin tauon jalkeen. Tallakeraa olin varovaisempi ja sain tarjottua perhot taimenen ruokailulinjalle. Molemmat pidattelivat hengitystaan, kun iso suu ilmestyi pinnalle ja imaisi peurankarva-pinturin. Tartutus onnistui ja vasytys meni pariminuuttia ihan ok. Sitten tunsin, kun siima loystyi ja luulin kalan irronneen. Mutta saman tien kala otti 50m syoksyn ylavirtaan kovaan koskeen. Tiesin heti, etta nyt ei ole kala enaa suusta kiinni. Tiukan 10minuutin vaannon jalkeen sain kammettua kalan rantaan, josta Noora sen poimi haaviin. Kala oli tosi tukevassa kunnossa ja pituuttakin oli kertynyt 67cm. Harmitti aivan puirusti, ettei kala ollut pysynyt suusta kiinni vaan paatyperhona toiminut nymfi oli selkaevan vieresta kiinni. Vaarin pyydetty!!!
67cm vaarin pyydetty.
Iltapaivasta paastiin viel heittamaan kahdelle isolle kalalle. Toinen otti Nooran tarjoamaan pinturiin, mutta ei tarttunut. Toinen taas otti hatkat perhot nahtyaan. Paiva paatettiin 45cm vahinkokalaan, joka otti alavirrassa roikkuneeseen nymfiin.
Aivan mahttavaa kalastusta!!!
Tassavaiheessa vaihtuu kirjoittaja Juhosta Nooraan.
6-7.1.2009 Vaellusta.
Juu, kalastus sai talla kertaa riittaa ja lahdettiin tallamaan takas kohti sivistysta. Valittiin kuulemamme mukaan maisemallisesti upea reitti, joka tulisi kestamaan 2 paivaa.
Ensimmaisena paivana kasattiin leiri rinkkoihin ja noustiin laaksosta viereisen vuoren huipulle. Korkeuseroa reitille kertyi 1200 metria, huipun ollessa 1883 metria vedenpinnasta. Matkanvarrella nahtiin monenlaista maisemaa ja useampikin hieno vesiputous. Silti paallimaiseksi mieleen jai lopun noin 2 tunnin raastava nousu. Nousu vei mehut aivan taysin, varsinkin Juholta, joka kantoi suurimmanosan tavaroista. Muiden vaeltajien "reppuihin" verrattuna, meilla oli kylla lahes valtava maara kamaa. Kalastus, kuvaus ja telttailu vermeet tuo ihmeen paljon painoa rinkaan. Ja mehan ei mitaan pussiruokia syoty. Kunnon peltitolkit vuorelle kannettiin. Muita jopa hieman hymyilytti meidan tavaran maara ja varsinkin paino!
Paivan nousu kesti 5 tuntia, mutta oli sen arvoinen. Yovyttiin vuoren huipulla olevassa Angelus nimisessa hutissa (autiotupa). Kylla patjalla ja seiniensisalla nukutti hyvin 3 hiukan erilaisen yon jalkeen. Meillahan siis oli telttamajoitus aikaisempina oina. Muuten ei mitaan hataa, mutta ostamamme insect proof teltan hyttysverkko oli sen verta harva, etta fiksuimmat sandflyt (makaraiset) paasi sisalle.
Seuraavana paivana laskeuduttiin vuoren harjannetta pitkin takaisin St Arnaudsin kylaan ja lampimaan suihkuun.
Hyva reissu vaikka seuraavat 2 paivaa Noora ihan rikki (penikat ja takamus saivat liikaa alamakea viimeisena paivana).
Viela hymyilyttaa ennen nousua
Ja energia riittaa puiden halailuun...
Korkeuseroa ei taida kuvasta hahmottaa...hyva etta pystyi rinteessa istumaan
Angelus Hut
Maisemia tulomatkalta
Juho ja Noora
2 kommenttia:
Hyvää settiä! Mahtaa olla fiilikset kohillaan kaiken odottamisen jälkeen.Koheltamisesta päätellen saattanut jopa käsi vähän täristä:)
Noorallakin näköjään nakertanu enemmän kuin hyvin.
Kireitä siimoja jatkossa, älkää kalastako liikaa. Ja kannattaa varoa lentokentillä, ettei läpivalaisulaitteet tyhjennä muistikortteja!
Ps. Meillä ei oo ollu ahvenet syönnillä, että mitään et oo kyllä menettäny:)
Ihania maisemia ja upeita kaloja! Ei voi kuin kadehtia ja onnitella teitä hyvästä reissuvalinnasta :) Täällä Savonlinnassa on pakkasta ja lunta, ainakin toistaiseksi. Huomenna pitäisi lämpötilan mennä jo plussan puolelle, joten se niistä hienoista hangista... Tosin mitäpä mie niistä nauttisin, kun paahdan gradun parissa sisätiloissa :)
Haleja,
Teresa
Lähetä kommentti