Fiordland.

25.1

Kello oli herattamassa jo seitsenam aikaan, jotta ehdittaisiin nahda kaikki maisemat paivan matkalta. Matka Milford Soundiin seka tietysti itse Soundi piti kuulemamme mukaan olla nakymiltaan Seelannin parhaimmistoa. Tosin taivaanrannasta uhkaavasti lahestyvat sadepilvet antoivat heti aamusta vihia tulevasta. Ruokakaupasta ulos paastyamme satelikin jo vetta. Koko matka Milford Soundiin tuli vetta kaatamalla ja tieta reunustaneet "lumivuorihuiput" (Nooran ilmaus lumihuippuisista vuorista) saattoi nahda vain mielikuvituksissaan. Vaikka vuorten huiput jaivat nakematta, sade toi esille toisen tunnusomaisen puolen Milford Saundista. Matkan varrelle syntyi satoja ja taas satoja toinen toistaa upeampia vesiputouksia. Paikoin kokonainen vuorenrinne oli taynna peinia vesiputouksia. Tata nakymaa on vaikea kuvailla, mutta toivottavasti kuva antaa jonkinlaisen kasityksen.

Taalla muuten sataa paljon ja usein! Milfordin alueella sademaara on paikoin 6000 mm eli 6 metria vuodessa! Sateisia paivia on n. 200-300 vuodessa. Seelannin suurin vuorokautinen sademaara on mitattu juuri Milford Soundissa, 500mm. Huom! Siis vuorokaudessa yhteen pisteeseen!!

Kuva Homer tunnelin edustalta, jossa palloili kolme hyvin innokasta Kea-papukaijaa (Yksi Uuden-Seelannin alkuperaisista papukaija lajeista).

Myos itse tunneli oli aika mystinen. Vuoren lapi on rakennettu 1,2km pitka tunneli 1930-1953 valisena aikana, joka on pitkalti alkupereisessa muodossaan.

Parin tunnin ajon ja muutaman kuvauspysahdyksen jalkeen saavuttiin varaamaamme majapaikkaan ansaituille paikkareille. Herettyamme tehtiin ruokaa ja pidettiin sadetta
Monopolia pelaillen. Illalla sade lakkasi ja paastiin katselemaan itse Milford Soundia.

Milford Soun on jaakauden aikana syntynyt vuono, jonka seinay kohoaa jyrkasti satojen metrien korkeuteen. Sateen jalkeinen vuono laskkuveden aikaa oli myoskin melko satumainen naky.

26.1

Aamulla odotukset ilman suhteen eivat oleet liian korkealla. Mutta aamupalaa tehdessa taivas alkoi rakoilla ja enteilla kaunista paivaa. Tasta rohkaistuneina varattiin liput Milford Sound-risteilylle. Vuonossa risteilee ainakin 4 eri yrityksen alkusia ja turisteja lappaa alueelle bussilasteittain. Valittiin paivan ensimmainen risteily heti 8.55 ja yksi pienimmista lavoista, jotta valtyttaisiin pahimmilta turistimassoilta. Ennen lahtoa paastiin viela majapaikan parkkipaikalla seuraamaan, kuinka Keat vandalisoivat autoja. Meidan Primerasta ei selvatikkaan loytynyt enaa ainoatakaan irtoavaa osaa (yhtaan tiivistetta) silla Keat jattivat sen suosiolla rauhaan.


Laiva oli tosiaan sopivan pieni ja ryhman koko alle 20 henkea. Ilmakin oli ajoittan ihan aurinkoinen, tosin avomerella pain hiukan pilvisempi. Maisemat oli todella jylhat ja kokemisen arvoiset. Yksi risteilyn kohokohdista oli mereen putoava vesiputous. Paastiin kokemaan se oikein lahelta ja marasti, silla laivan kapteeni ohjasi keulan aivan putouksen alle.



Risteilyn jalkeen lahdettiinkin ajelemaan jo takaisinpain (Te Anauta kohti). Kaytiin matkalla pienella 3h paivakavelylla Key Summitilla. Tama kuuluu Milford-alueen paivavaelluksiin ja huipulle vei tampattu polku. Noustiin siis 980m merenpinna ylapuolelle pisteeseen, josta oli hienot maisemat kaikkiin ilmansuuntiin ja kaikkiin ymparoiviin jokilaaksoihin. Syotiin evaat huipulla, nappastiin kuvat ja lahdettiin takaisin autolle.

Pienen reippailun jalkeen kaytiin viela Mirror Lakella, joka nimensa mukaisesti on niin kirkas, etta tyynena paivana heijastaa ymparoivat vuoret pintaansa kuin peili. Valitettavasti vaikka ilma oli aurinkoinen ja kuuma, se ei ollut kyllin tyyni.

Illaksi ajettiin Eglinton joen rannalle telttailemaan. Jostain kumman syysta sandflyt jattivat meidat rauhaan ja saatiin istua iltaa leirissa ihan rauhassa.

27.1

Aamulla tehtiin evaat ja lahdettin kalalle viereiselle joelle. Paiva oli aurinkoinen mutta kylma ja ajoittain voimakaskin tuuli sotki Nooran kalastuksen taysin. Juho vispoi koko paivan ja saaliiksi saatiin 3 kalaa (kirjolohi 60cm, taimenet 55cm ja 59cm). 59 cm taimen pistettiin hengilta odottelemaan illan ruokailua. Juhon peratessa kalaa joenrannassa, nalkainen ankerias lipui Juhon taakse kalanperkeita haitelemaan. Hiukan saikaytti seka meita etta ankeriasta. Mutta senverta naklainen taisi ankerias olla, etta tuli pian takaisin (useampaankin kertaan) ihan rantakiville ruokaa etsimaan. Juho jatkoi kalastusta eteenpain, mutta Noora jai kuvailemaan tata iljettavaa morkoa viela joksikin aikaa. Joko se oli tosi huononakoinen tai tottui Nooraan, mutta tuli ihan jalkoihin pyorimaan. HUI!

Paivan vimmeinen kala, 55 cm taimen, ehka matkan tanastisista kaunein kala. Ei viihtynyt kameran edessa.

Illalla tehtiin viela ruokaa ja Noora kavi kuvailemassa viereista Eglinton River Valleyta, joka ainakin Nooran mielesta oli yksi hienoimmista maisemista tahan asti.

28.1

Yo teltassa oli tosi kylma. Aamulla auton katto oli jaassa, joten pakkasen puolella oli kayty. Kylmat yot on siita hyvia, etteivat otokat herata aamulla liian aikaisin. Nukuttiin siis "pitkaan" ja lahdettiin suorintein jatkamaan kohti Te Anauta. Saatiin yopaikka samasta paikasta kuin aiakisemminkin ja nyt odotellaan kirjastolla, etta paastaan chekkaamaan ittemme sisaan. Huomenna jatketaan matkaa kohti itaa....